Viikko sitten kirjoitin ruoan hukkaan heittämisestä. 75kg henkeäkohden/vuosi kuulosti aivan kauhealle määrälle, enkä uskonut mein perheenheittävän noin paljoa.
Tässä mein perheen viikon hävikki. 
Ensimmäinen luku on päivän hävikki yhteensä toinen on muutettuna henkeä kohden/vuosi
tiistai 1,032kg = 62.75kg/henk
keskiviikko 0,836kg = 50,85kg/henk
torstai 0,300kg = 18,25kg/henk
perjantai 0,305kg = 18,55kg/henk
lauantai 0,360kg = 21,9kg/henk
sunnuntai 0,352kg = 21,4kg/henk
maanantai 0,908kg = 55,2kg/henk

Keskiarvoksi tulee 38.69kg/vuosi/henkilö.

Yhteenvetona: Hävikin määrään vaikuttaa aikapaljon se mitä ruokaa on ja kuka sen lautaselle laittaa. Meillä, jos antoi lasten ite ottaa ruokaa (niinkuin ne yleensä tekee) oli hävikki suurempi.
TEnsimmäisellä punnituksella ajattelin ettei voi olla todellista, ei näin paljon!
Torstaina kerroin ukko kullalle punnitusprojektista ja hää otti asian niin tosissaan ettei päivälliseltä jäänyt ees yhtää perunaa kattilaan. Siitä huolimatta tuloksena oli 300g, se koostuu lähinnä muronrippeistä, leipäpaloista ja tais sitä kastiketta vähän jäädä. Vaikka meillä pojat laittaa leipäpalanpuolikkaat ja maitotilkat ite jääkaappiin odottamaan seuraavaa nälkää, niitä menee myös hukkaan.
Eilinen oli aika pohjanoteeraus. Luulis et viikon aikan olis oppinu, mut mie unohdi lounaalta soppakattilan pöydälle siitä tulikin melkein koko eilisen hukka määrä.
Mitä opimme tästä: Ruuan ostaminen ja valmistaminen kannattaa sunnitella tarkkaa. Lautaselle ottaa mahdollisimman vähän kerralla, lisää voi ottaa aina. Ylijääneen voi lämmittää seuraavana päivänä, kun se ei ole ollut kenenkään lautasella salaattiin sotkettuna (sitä sotkua ei syö kukaan). Erityisen huolellinen pitää olla siitä, ettei mitään unohdu minnekään

Pappan mielestä meillä ei mene ruoka hukkaan, koska kanat syö sen. Jostainhan niillekin olis jokatapauksessa  ruoka kasvatettava. 

Kokeilkaapa itse viikko tai pari. Tulokset todennäköisesti yllättävät, joko positiivisesti tai sitten negatiivisetsi.

Ajattelin aamulla laittavani vappukuvia blogiin. Toisin kävi en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa ja muutenkin hommat meni ihan muuten kuin olin suunnitellut.

Tää päivä meni metsästäessä. Pidän aika harvoin kotioloissa sormusia, ne on niin leveät et käsien pesun jälkeenalle jää vettä ja iho menee rikki.
Tietenkin tänään, kun oli muutenkin tekemistä mein Sisu hävitti miun vihkisormuksen. Yritin asian huomattuani kysellä, mut vastaustahan Sisulta ei saa, ainankaan sellaista mistä olis hyötyä.Sormus on edelleen kateissa.

Iltapäivällä Puppe-kani päätti livahtaa pihalle: Se on koko talven käynyt juoksulenkeillä ja palannut aina kiltisti takaisin kanalaan. Nyt sillä tais olla vappu mieli sillä sitä väijyttiin useamman ihmisen voimin, ilman toivottua tulosta. Tumppikin yritti parhaansa, mut eihän se mahdu kanala parakin alle. Puppe varmaan ois nauranu ääneen jos osais.
Lasten mentyä nukkumaan ja miehen lähdettyä vappusaunaan lähdettiin Tumpin kanssa jahti. Varusteina taskulappuja ja lautoja, joilla saatiin tukittua kanalan alta kulku reittejä. Tunnin metsästyksen jälkeen saatiin kani kiinni. Hienosti Tumppi jaksoi yrittää paimennusta, kanit vaan on niin nopeita ja pieniä ettei koiralla oo mitään mahdollisuuksia ehtiä perässä.
Tuolla tempauksella Pupelle rapsahti ulkonaliikkumiskielto.

 HYVÄÄ VAPPUA

Toivo halusi välttämättä siivota suihkulähdealtaan. Yritin varoitella, et se on kokopäivän homma ja vesi on kylmää, mut eipä se vaan luovuttanu.
Mie olin aikonut haravoida. Toivolla on viikonpäästä synttärit ja takapihalla oli koiranjätöksiä. Lauma lapsia kakkaisella pihalla ei oo kovin hyvä yhdistelmä
Sisu laitettiin iskän mukaan. Toivo ja Usko alkoivat jäätävän urakan. Homma ei oikein edistynyt, joten pyysin isoveljen apuun. Sisukin kerkesi paikalle koheltamaan ja lopussa ehdin itsekin auttamaan, mutta silti hommassa tuhraantui pojilta koko päivä.

Urakka oli niin rankka, että sisua alkoi illansuussa väsyttämään.

Viime kesänä allasta ei putsattu, koska siinä oli sammakon kutua. Talveehtikohan saamakot noi matalassa altaassa vai kaivautuuko ne maan sisään?
Kiviä oli altaassa varmaan enepi kuin vettä ja se vesikin oli ällöä mössöä. Sammakoitakin löytyi kaksi ja kutuakin oli jo vähän. Sammakot ei varmaan viihdy puhtaassa altaassa katsotaan kuin niiden käy.

Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.

Valot ovat tähän mennessä aina jääneet laatikon pohjalle, mutta viime kesänä sähkö systeemit muutettiin järkevimmiksi ja nyt oli valoillekin virtaa.



Tässä kuva salamavalolla. Turvallisuus syistä allas on aidattu. Ympäröivä kukkapenkki pitää vielä kitkeä.

Onkohan tässä ne kuuluisat suuret saappat jotka jossain sananlaskussakin mainitaan?

Pyysin Sisua pukemaan ulkovaatteet päälle ja tulos oli tässä ja selityskin valmiina  "mie paappat ulos".
Mikä siinä on, että lapsena pitää laittaa ne liian isot saappaat jalkaan. Taisinpa itsekin pienenä laittaa iskän metsurinsaappaat jalkaan ja joskus oli koko  varustus, saappasita kypärään.
Onneks nuo saappaat oli miun, ukko kullan saappat on paljon isommat, ne jalassa ois saattanu Sisu kaatua.

Miuta on jo vähän aikaa(10 vuotta) häirinnyt mein olohuoneen kesä matto. Se on suorastaan räjähtämis pisteessä, mut niin kauan kun talossa on pieniä poikia ja koiria, matto ajaa asiansa. Ei haittaa vaikka se vähän kuraantuisi, tai jos joku vähän kulmaa järsisi.

Molemmat päädyt oli jo alkanu purkeutumaan. Yhtään en kyl muista millon ne on näin kauheiks päässy

Kulmat on solmittu liian tiukkaan. Alunperin, joskus monta vuotta sitten aioin juuri kulmien takia purka hiukan. Nyt oli sitten ihan oikeasti aihettakin.

Eipä uskois samaks matoks. Vieläkun purkaa ja solmii toisen pään sekä pesee...

Sää oli mukavan aurinkoinen ja ajattelin siirtää välipala tuokion pihalle.
Tein eväät ja käskin poikien mennä etsimään sopivan paikan.
Tarjolla oli kinkulla, juustolla ja tuoresalaatilla täytettyjä lettuja, jäätelöä ja "limsaa".
Varmaan jo ensimmäisestä kuvasta huomasitte, että paikkana oli hiekkamonttu ,Toivon idea.
Taitaa olla mein poikien suosikki paikka tällä hetkellä. Eväsretkelle ei ihan paras mahdollinen paikka. Usko kertoi mielipiteensä miule vasta kun istuimme jo syömässä, hää olis halunnu leikkimökkiin.

Kielipoliisi juhli syntymäpäiviään ja hänelle yllätykseksi hankin Ebeltä koristeen.
Koriste on tehty muutaman lasuuden valokuvan perusteella. Norsun tunnisti jokainen sen aiemmin nähnyt.

Punertavat hiuksetkin olivat selkeä tunniste.
Yllätys onnistui täydellisesti, sillä huolimatta saamistaan typeristä kakunkoristelu vinkeistä sankari ei arvanut mitään.

Katselin kamerasta minkälaisia kuvia on viimeaikoina tullut napsittua. Sieltä löytyi taas läjä aineistoa joka pitäisi jo olla blogissa, kuten nää virpomavitsat.


Koristeena perinteisiä höyheniä,

sekä pääsiäismunia ja tipuja.
Pojat leikkelivät munat ja liimasivat niihin koristeita.
Tipujen idean sain perhekerhossa jossa teimme ne huovasta. Meillä ei huopaa sattunut olemaan, joten käytettiin kartonkia.
Ohje:
Kartongeista/huovasta leikataan kaksi saman kokoista ympyrää ja kartongista nokat. Narusta leikataan ripustuslenkit.
Toiseen puolikkaaseen levitetään liimaa, asetellaan siihen nokka, sulka ja ripustuslenkki. Pälle asetellaan toinenpuoli. Kartongista tehdessä liimaa kannattaa laittaa molempiin puolikkaisiin.

Mein pojilla olikin iso virpomisurakka sillä vakio paikkojen lisäksi poikkesimme läheiseen vanhustenpalvelutaloon ja siellä oli 11 virvottavaa. Vanhukset olivat hyvin mielissään pienistä virpojista.

Noin 800 miljoonalla ihmisellä sitä ei ole tarpeeksi. Meillä muilla sitä tuntuu olevan yllinkyllin, jopa niin paljon että siitä on vara valita ja valittaa. Suomessa sitä heitetään roskiin lähes 400 miljoona kiloa, eli jopa 75 kiloa jokaista suomalaista kohden.

Kyseessähän on tietysti ruoka. Asia jota ilman elolliset olennot eivät pärjää 
75 kiloa henkeä kohden kuulostaa huimalle määrälle. Meidän 6 hengen taloudessa se tekisi yhteensä 450 kiloa!

Ajatellaanpa asiaa näin 450 kiloa 600 gramman jauhelihapakkauksina tekee 750 kappaletta.
450 kiloa 500 gramman leipäpaketteina tekee 900 kappaletta ja 300 gramman tuorekurkkuina se on 1500 kappaletta.

Mikäli söisimme pelkkää jauhelihakastiketta tuo 750 kappaletta 600 gramman jauheliha pakkauksia riitäisi kahdeksi vuodeksi. Tuoasta 600 gramman jauheliha annoksesta tulee sen verran kastiketta, että syömme pienten poikien kanssa sitä vielä seuraavan päivän lounaalla. Annoksikisi muutettuna on se 6750 jauhelihakastike annosta.

Mikä kaikki sitten tuohon hukkaan heitetyn ruuan määrään vaikuttaa. Kuinka usein käytte kaupassa? Kuinka paljon valmistatte kerralla ruokaa? Kuinkapaljon kerralla otetaan lautaselle?  Sekä se kaikkein tärkein mitä sille ruualle tapahtuu sen jälkeen, kun siitä soppakattilasta on yhden päivällisen verran otettu ja kattilaan jää vielä maittavaa keittoa?

Kaupassa pyrin käymään kerran viikossa. Ostaessa katson aina päivämääriä niin, että tulee mukaan tuotteita joiden päiväys riittää loppu viikkoon. Leipää ja lihaa laitan pakastimeen. Meetvursti säilyy pitempään kuin muut leikkeleet ja  maitotuotteet on ihan käyttökelpisia vielä parastaennen päivämäärän jälkeen.
Oikeasti kaupassa käynti tottumukseni johtuvat vain laiskuudesta. Yksinkertaiseti en viitsi käydä useammin ostoksilla. Mein Uskolla on tiistaisin kerho ja käytän sen ajan ruokaostosten ja muiden asioiden hoitoon. Varsinkin talvella, kun autoa ei viitsi käynnistää yhden kauppareissun takia ja kävellen on liian pitkä matka.
Yleensä maito uhkaa loppua, mutta siihen auttaa säännöstely. Maitoa kuluttavia, ei niin välttämättömiä ovat kaakaon juonti ja murojen syönti. Maidon voi juoda pelkkänä maitona silloin sitä kuluu huomattavasti vähemmin ja murot onkin tuhottu jo muutamana kauppareissun jälkeisenä päivänä, joten se ongelma on pois pyyhitty.
Mitä harvemmin käy kaupassa sitä vähemmin tulee ostettua turhaa ja myös rahaa säästyy. Tuttavani kanssa puhuimme tänään asiasta  ja hän sanoi, ettei kannata lähteä ostamaan sitä 50€ maitotölkkiä.
Yeensähän sitä lähtee ostamaan juuri sen maitotölkin ja mukaan tarttuu kaikkea "tarpeellistaä" ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuo "tarpeellinen" on yleensä ylimääräistä ja lisää sitä roskiin joutuvan ruuan määrää.

Ruokaa valmistan yleensä sen verran, että siitä jää vielä yhdelle aikuiselle ja kahdelle pikkupojalle seuraavan päivän lounaaksi.
Nälkäisenä ruokaa laittaessa käy virhearviointeja ja silloin ruokaa laittaa helposti liikaa.
Juuri näin kävi viime lauantaina: hillitön nälkä ja ajattelin valmistaa tonnikalasalaattia ja kasvispihvejä. Meidän muksut ei tykkää oikein kummastakaan.
Varsinkin tonnikalasalaattia oli liikaa. Söimme sitä lauantaina päivällisellä, sunnuntaina pikaisella lounaalla ja vielä sunnuntai iltana. Silti sitä oli vielä jäljellä sen verran, etten yksin jaksaisi tuhota sitä maanantain lounaalla. Koska saalaattia otettiin aina sen verran mitä kerralla syötiin ja laitettiin se takaisin jääkaappiin se olisi vielä maanantainakin syöntikelpoista. 
Tällaisissa tilanteissa pyydetään eno apuun. Eno on töissä tuossa naapurissa, joten useammin kuin kerran olen soittanut hänelle ja pyytänyt meille syömään ruokatauolla. Minään jätemyllynä en enoa käytä sillä hän soittaa ihan itsekin onko ylimääräistä ruokaa.
Siinä vaiheessa kun on enollakin on vatsa täysi ja itsellä pursuaa jo tonnikalasalaatti korvista tai kun ruoka on jo hieman arveluttavaa, muttei kuitenkaan homeessa yms. se syötetään kanoille.

Kanat tuhoavatkin kaikki syömäkelpoiset tähteet perunankuorista alkaen. Mutta onko se siiten hukkaan hetiettyä, jos sen kerran joku syö? 

Palaan asiaan vielä myöhemmin, sillä nyt on pakko lähteä itse syömään.